perjantai 30. kesäkuuta 2017

Rusoposkinen Andromeda, suokukka

Soilla vaaleanpunaisina hehkuvat suokukat innoittivat nuoren luonnontieteilijän, Carl Linnaeuksen miltei eroottisiin fantasioihin tutkimusmatkoillaan 1700-luvun puolivälissä. Tämä myöhemmin Carl von Linnénä tunnettu, kasvitieteen isäksi mainittu tutkija vertasi suokukkaa antiikin Kreikan mytologian prinsessa Andromedaan kehitellessään kasville tieteellisen nimen Andromeda polifolia.
 
Suomalaisissa suokukka ei ole herättänyt samanlaisia tunteita kuin Linnéssä, meillä siitä käytettiin paljon arkisempia nimityksiä, kuten jänkä- ja nevakanerva. Nimitys suokukka lienee Elias Lönnrotin keksimä, hän tosin käytti vuoden 1860 Suomen Kasvistossa vielä nimeä punertava suokukka.




Suokukkaa on sanottu myös suokanervaksi. Suokukan ruotsinkielinen nimi on rosling. Siinä on pohjalla vanha hevosen nimitys ross ja kanervaa tarkoittava ljung, sananmukaisesti käännettynä siis hevoskanerva.

Saksaksi kasvi on puolestaan Rosmarinheide eli rosmariinikanerva. Viittaus rosmariiniin johtuu siitä, että suokukan ja rosmariinin kapeat ja päältä nahkeat lehdet muistuttavat toisiaan. Sama merkitys tulee esiin englantilaisessa suokukan nimessä bogrosemary eli suorosmariini.
 


Suokukka on kanervakasvi, jonka lehdet talvehtivat reunoiltaan käpristyneinä. Lehdistä ja varresta saatavaa väriä on käytetty silkkipainannassa. Suokukan ruukkumaiset, nuokkuvat kukat ovat myrkyllisiä. Suokukka on yleinen koko maassa. Se vaatii luonnontilaisen rämeen tai nevan kasvupaikakseen ja häviää nopeasti ojituksen jälkeen.





Opin pienenä koulutyttönä tuntemaan vaaleanpunaisen, tuoksuvan suokukan. Sitä kasvoi kotipihamme lähellä olevalla pienellä suolämpäreellä, jossa myös lakat viihtyivät. Usein suokukat olivat kotiseudullani kauneimmillaan juhannuksen aikaan, jolloin keräsin niitä leikkikotini maljakkoon.

Kaukana
hälyistä suo.

Suolla
lakankukkien lumi
tupasvillan aavistus
suokukan hempeä puna.

Sinessä runoratsu
jänkäkurppa
kaviot kipinää iskee
– Kopoti, kopoti, kop.

Kurpan
ääntä säestää
taivaanvuohen
hupaisa mäkätys.


Lähteet: Lasse J. Laine, Suomen luonto. Tunnistusopas; LuontoPortti; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Suomen Luonto. Kasvit. Kukkakasveja; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Valde Aho, Runoratsu

4 kommenttia:

  1. Enpä ole moiseen törmännyt tai ehkä olen, mutta en ole vain huomannut. Lähistöllä ei ole suota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tillariina. Suokukat ovat aika pieniä ja kasvavat tosiaan vain suolla. Ehkäpä ensi kesäkuussa...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä. Suokukan kukkaset ovat pieniä, mutta tosiaan kauniita.

      Poista