perjantai 24. helmikuuta 2017

Miten railot syntyvät järven selälle?

Oli talvisenharmaa tammikuun lopun poutapäivä. Käveleskelin pitkin järvenselkää Ruokolahden mökkimaisemissa, lunta oli vähän ja liikkuminen helppoa. Sitten huomioni kiinnittyi kaukana keskellä selkää oleviin kohoumiin. Kun pääsin katsomaan kohoumia lähempää, ne olivatkin jään liikkeistä syntyneitä harjanteita.



Järven jääkansi on joka vuosi erilainen ja se muuttuu vielä talven edetessä. Lämpötilan ja vedenkorkeuden vaihtelut sekä lumen paino aiheuttavat jäähän halkeamia, joita tuuli ja virtaukset voivat levittää edelleen railoiksi. Kun lunta ei ole suojana, railoja syntyy herkästi, kuten tänä talvena, ja niitä voi syntyä edelleenkin.

Toisinaan railoa on vaikeaa huomata varsinkin autosta, jos halkeamaan on tullut parin kolmen sentin jääriite ja sen päälle on satanut pakkaslunta muutaman millin.  Havaitsemani railo on kuitenkin hyvin näkyvä, se on pari kilometriä pitkä ja kulkee Haapaveden selän toiselta rannalta toiselle.



Kun sää lauhtuu kovasti, jää lämpölaajenemisen myötä kasvaa. Tällöin syntyy jännitteitä, joiden kohdalta jää halkeaa. Halkeamia tulee myös, kun jää kutistuu kylmetessään kovilla pakkasilla eikä riitä koko järven alalle.
 

Kuulin mökille järven selältä kumeaa pauketta, se tuntui oudolta. Jään kumina ja paukahtelu kertoo kuitenkin asiantuntijoiden mukaan siitä, että jää on vahvaa ja tervettä, eli se on pikemminkin turvallisuutta lisäävä kuin sitä vähentävä tekijä.




Kun pakkanen kiristyy, niin jää napsahtelee ja siihen syntyy pieniä halkeamia ja rakoja. Sellaisia havaitsinkin jääkannessa. Ohuet halkeamat ovat yleensä vaarattomia, vaikka Tove Janssonin Taikatalvi-muumikirjassa halkeamat muuttuvat yhtäkkiä leveiksi väyliksi meressä.

Kaloille ikkunoita

Järven jää
näyttää
tyyneltä
Täydelliseltä

Pintaa kiristää
Kuin silläkin ois stressiä

Pinta ratkeaa
Kumeasti pamahtaa
Syntyy railoja
Pieniä
Isoja
Kaloille ikkunoita


Lähteet: Sanna Savela. Yle Uutiset 27.1.2017; Minna Pölkki. Helsingin Sanomat 12.1.2016; Keimo Lehtiniemi. MTV3 3.1.2016; Kati Hyttinen MTV3 29.3.2014; Tove Jansson, Taikatalvi;  Una Reinman. Unan maailma

perjantai 17. helmikuuta 2017

Lumihiutaleet kuin keijukaiset

Yksittäistä lumihiutaletta tulee harvoin katseltua tarkasti, mutta katsopa seuraavalla kerralla, miten kaunis se on. Samaa kauneutta ja symmetrisyyttä yritämme jäljitellä silloin, kun leikkelemme paperista lumihiutaleita. Viimeksi näin tällaisia suuria paperihiutaleita "leijailemassa" Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen katosta muutama päivä sitten.

Lumi on talvella pilvestä satavaa jään ja ilman kuohkeaa seosta. Lumihiutaleet syntyvät, kun sadepilven yläosiin matkannut vesipisara alijäähtyy. Muodostunut hiutale leijailee maahan, kun pilvi ei enää kykene sitä kannattelemaan. Sillon me sanomme, että sataa lunta.



Yhdestä jääkiteestä muodostuneessa lumihiutaleessa on tiedemiesten mukaan aina kuusi kulmaa tai sakaraa, kahdeksankulmaista lumikidettä ei ole olemassakaan. Yhdistyneissä lumihiutaleissa tosin kulmia voi olla enemmänkin eli 12, 18 tai 24 sakaraa.

Lumihiutaleet voivat olla muodoltaan levyjä, neulasia tai haaroittuvia tähtiä, mutta ne ovat yleensä melko symmetrisiä. Hiutaleiden muotoon ja kokoon vaikuttavat sadepilven lämpötila ja kosteus, esimerkiksi meille tutuimmat eli tähden muotoiset lumihiutaleet vaativat suuren määrän kosteutta.


Lumen valkoisuus on sinällään kummallista, koska lumi koostuu jääkiteistä, jotka eivät ole valkoisia. Jos yhtä lumihiutaletta katsoo mikroskoopilla, se näyttää läpikuultavalta Chris Calvertin videolla nähdään, miten monisakarainen lumihiutale alkaa muodostua kuin tyhjästä.
Lumihiutale kuin keijukainen
kevyt, valkoinen,
varovasti, ihan hiljaa oksalle laskeutuu.

Oksa lumipitsin alla,
vapautta kaipaa, janoaa.

Kurottautuu kohti valoa,
kohti lämpöä.

Pilvi siirtyy...

Lähteet:  Blogi Foreca. Joanna Rinne; Sami Jäntti. Jyväskylän yliopisto. Fysiikan laitos; Miikka de Vocht. Helsingin Sanomat.Tiede 17.2.2017; Yle. Lumi, jäöä ja pakkanen 11.11.2013; Lily.fi/avainsanat/runot

lauantai 11. helmikuuta 2017

Opi tunnistamaan sata lintulajia!

Montako lintulajia sinä tunnet? Haluaisitko oppia tuntemaan niitä enemmän? BirdLifellä on Suomen juhlavuoden kunniaksi Tunnista 100 lintulajia -kampanja. Siinä ei kilpailla lajien määrällä, vaan tavoitteena on, että mahdollisimman moni meistä havaitsee ja tunnistaa ainakin sata lajia. Kampanjan avulla voit kartuttaa omaa lintulajien tunnistustaitoasi, myös järjestetyillä linturetkillä oppii lisää lajeja, minä olen esimerkiksi osallistunut paikallisen lintuyhdistyksen järjestämille retkille.

Suomessa elää noin 250 lintulajia. BirdLife esittelee joka viikko kaksi uutta lintua, joita voi nähdä kyseiseen aikaan vuodesta. Jos opettelet ne, tunnet tämän vuoden lopussa sata lintulajia! Minulla oli aikoinaan opiskelukaveri, joka tunsi vain yhden linnun, sen nimi oli Lintu.

Kun havainnoit lintuja, voit tulostaa avuksesi BirdLifen sivuilta lomakkeen, johon rastit tuntemasi linnut. BirdLifen sivuille tulee myöhemmin mahdollisuus ilmoittaa tunnistetut sata lajia. Valokuvan mustarastaskoiras oli sinnitellyt viime talven yli ja päässyt jo kevääseen, jolloin sen kuvasin. Myös tänä talvena ainakin yksi mustarastaspariskunta näyttää talvehtivan kaupunginosassamme Lappeenrannan Skinnarilassa.



Sepelkyyhky on huomattavasti kesykyyhkyä isompi, se onkin Suomen suurin kyyhky ja saanut nimensä vaaleasta kauluksestaan eli kaulalla olevasta seppeleestä. Sepelkyyhky on siirtynyt viime vuosikymmeninä metsistä yhä enemmän kaupunkialuille. Tämäkin kyyhkynen oli viime keväänä etsiytynyt pihaamme muuttomatkansa jälkeen haeskelemaan lintulaudan alle tippuneita jyviä.



Alla olevassa kuvassa on harakka meidän pihalta tavoitettuna, alemmassa kuvassa olevan meriharakka-pariskunnan näin puolestaan viime huhtikuussa Lappeenrannan Mikonsaaressa.

Yläpuolella esitellyt linnut eivät tarvitse pesäpönttöä, mutta moni muu tarvitsee. Minä aion ripustaa vielä pari kolme pönttöä mökille, kotipihan puihin niitä ei näet enää oikein mahdu. Milloinkahan muuten miljoonan linnunpöntön raja menee rikki?

PS Alustavien tietojen mukaan tammikuuun lopun Pihabongaukseen osallistuttiin ahkerammin kuin koskaan ennen. Tänä vuonna laskennassa nähtiin erityisen paljon pyrstötiaisia. BirdLife julkaisee lopulliset yhteenvedot helmikuun lopussa.


Jos lähdet pois

Hän huomasi vanhan kellon
vaihtuneen
minun kovan vihkon


hän piirsi taivaan

sinen

ja meriharakat

hiljaa itsekseen

viisaat harakat
se muuten istuu yksin
eikä parvissa
on ainutlaatuinen

”minä olen oma harakkani

tässä keittiön pöydän ääressä”

Lähteet: BirdLife; Wikipedia; Jyrki Pellinen

perjantai 3. helmikuuta 2017

Talventörröttäjien siemenkodat, osa 2


Maamme kahdestasadasta talvella siementävästä ruohokasvista eli talventörröttäjästä osa on alkuperäislajeja, osa muualta Suomeen kulkeutuneita tulokaslajeja. Myös kukkapenkkeihin valitaan joskus luonnonkasvien lisäksi perennoja, jotka ovat mielenkiintoisen näköisiä ympäri vuoden ja törröttävät talvikuukausinakin puutarhan kaunistuksena.

Alla esitellyistä kasveista jättitatar ja harmio ovat tulokaskasveja. Jättitatarta voi sanoa talventörröttäjäksi, sillä sen paksut varret kuivuvat ja jäävät näkyviin koko talveksi, myös harmion puolimetriset varret lituhedelmineen näkyvät lumipeitteen yläpuolella. Sen sijaan kissankellon varsi peittyy usein matalankin lumikerroksen alle. Keltamaksaruohokaan ei matalakasvuisuutensa vuoksi ennätä kauan törrötellä ennen lumen alle jäämistä.




Keltamaksaruohon tuppilot avautuvat vain sateella ja siemenet leviävät saderoiskeiden ja valuvesien mukana etäälle emokasvista. 

Keltamaksaruoho on alkuperältään merenrantakasvi, mutta sitä kasvaa monin paikoin myös sisämaassa kallioilla, törmillä, kuivilla niityillä ja teiden varsilla asutuksen piirissä. Keltamaksaruohoa on siirretty luonnosta moniin puutarhoihin kivikkokasviksi, niin kuin olen itsekin tehnyt.



Kissankellolla siemenkodat ovat alaspäin nuokkuvia, ja kodan tyviosassa sijaitsevien reikien kautta kissankello annostelee hitaasti siemeniään niin kuin sirottimella.

Tämä kissankello heilutteli vaaleansinisiä kellojaan kesätuulessa leikkimökkimme nurkalla. Näyttää siltä, että nyt se on jo viskellyt siemenensä maahan, joten meillä taitaa helistä tulevanakin kesänä kissankelloja...

Jättitatar kukkii loppukesällä ja syksyllä. Kukinnot ovat monitähkäisiä röyhymäisiä ja liki valkoisia, ja kukkimisen jälkeen niistä muodostuu siemenkotia. Suomessa tattaret eivät kuitenkaan lisäänny siemenistä vaan yksinomaan kasvullisesti. Jättitatar on perenna eli se aloittaa kasvamisen joka kevät uudelleen juurakoista, vaikka se voikin kasvaa kesän mittaan yli kolmemetriseksi. Kasvin varret ovat "bambumaisia", ja joskus sitä kutsutaankin virheellisesti bambuksi.

Jättitatar ja muut tattaret ovat kotoisin Itä-Aasiasta, josta niitä on viety ympäri maailmaa puutarhoihin koristekasveiksi. Lajit ovatkin ovat olleet suosittuja, koska ne ovat sitkeitä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä - tiedän sen omasta kokemuksesta. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia
rikkakasveja.




Harmio on puolestaan venäläistulokas. Sen siemenet levisivät Suomeen venäläisten tuoman hevosenrehun myötä 1800-luvulla, ja harmiota tavataankin nimenomaan vanhoilla ratsuväen paikkakunnilla, kuten Lappeenrannassa.

Harmio on vaatimattoman näköinen valkea ristikukkainen kasvi, joka on nykyisin hyvin yleinen luonnonkasvi. Harmiosta ei ole mitään harmia tai haittaa, pikemminkin nimi kuvaa kasvin yleisväritystä. Väri juontaa juurensa harmion karvapeitteestä, joka auttaa kasvia sopeutumaan kuiville kasvupaikoille.

Laji kukkii pitkälle loppukesään ja siemenet karisevat usein vasta talvella. Harmiolla on erikoiset soikionmuotoiset lidut eli hedelmät, ne kiinnittivätkin huomioni kotipihassa – en ollut edes huomannut kasvia sen kukkiessa.

Käänny että näet minut
Hiljaa leijuvat siemenkodat
perhoset kuin leikkisivät niillä
torvikukista yli tiukkuva mesi
vierelläni solisee valonkaari
sininen lehtisade suhisee
----

Lähteet: Ari-Pekka Huhta, Talventörröttäjät; LuontoPortti; Pertti Ranta, Villit vihreät kaupungit. Suomen kaupunkikasvio; Katriina Uski


PS Muistathan, että ensimmäinen Luonnon päivistä on lauantaina 4.2. Sukella talveen.