lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden vaihtuessa

Tuntuiko, että vuosi vilahti taas ohi yhtä nopeasti kuin suklaalevy katoaa parempiin suihin?

Muistat, miten lapsena yksi kesälomapäivä tuntui kestävän ikuisuuden. Miksi sitten aikuisena päivät ja vuodet vilisevät silmiemme ohitse aina vain nopeammin? Tutkijat eivät voi antaa yhtä ainoaa oikeaa vastausta tähän maailmanlaajuiseen ilmiöön, vaikka he ovat käyttäneet lukemattomia tunteja ajan tutkimiseen. 

Monet tutkijat uskovat, että avain ajan salaisuuteen piilee siinä, että vanhetessamme toistamme jatkuvasti samoja rutiineja ja koemme samoja asioita aina vain uudestaan.



Tutkijat ovat myös soveltaneet matemaattista kaavaa tutkiessaan, miksi aika kuluu ihmisen ikääntyessä entistä nopeammin. Teorian mukaan viisivuotiaana vuosi tuntuu pitkältä ajalta, koska se muodostaa viidenneksen eli kaksikymmentä prosenttia ihmisen elämästä. Sen sijaan viisikymmentävuotiaalla yksi vuosi edustaa vain yhtä viideskymmenesosaa elämästä, ja sen seurauksena vuosi tuntuisi menevän nopeammin.



Käsitys ajasta on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaalainen aikakäsityksemme poikkeaa monista eteläisemmistä tai itäisemmistä kulttuureista tulevien ihmisten aikakäsityksestä. Läntisissä maissa aika on lineaarista. Se on kuin jana, jolla on alku ja loppu ja sitä voidaan mitata. Sen sijaan etenkin Aasian kulttuureissa vallitsee syklinen aikakäsitys. Sen mukaan aika on virtaavaa, eikä sillä alkua tai loppua.

Meidän käyttämän kalenterin mukaan vuodella 2016 oli alku ja loppu, ja siihen sisältyi 366 kalenterivuorokautta karkauspäivä mukaan lukien. Nyt edessämme on 525 600 käyttämätöntä minuuttia, joista koostuu uusi vuosi 2017. Olkoon se sinulle ja minulle hyvä vuosi!

Vuosi vaihtuu

Mietin elettyä elämää,
nyt kun vaihtuu vuosi tää.
Hyviä hetkiä vuodessa tässä,
toisinaan kyynel kimmeltämässä.
Terveys, koti, ystävät hyvät,
siitä muodostuvat elämän jyvät.
Elämän raanua kutoessamme,
raitojen värejä valitessamme,
kirkkaat värit, ilon juovat,
tummat raidat osansa tuovat.

Tämänkertaiset lähteeni: Kauppakamari. Kansainväliset asiat. Anne Hatanpää; Yle tiede Prisma Studio; Bertta Bergroth, Vuosi vaihtuu

torstai 22. joulukuuta 2016

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle

Toukokuun puolivälissä huomioni herättivät metsän reunan tuttuun kuuseen ilmaantuneet pienet punaiset pallukat. Lähemmin tarkasteltuna nuo pallukat olivatkin kuusen hedekukintoja, joita oli tänä vuonna erityisen runsaasti. Muutaman päivän välein kävin katsomassa tuota hauskannäköistä kuusta eli närettä. Pikkuhiljaa punaiset hedekukat haalistuivat ja kuusi muuttui tavallisen näköiseksi.





Hedekukinnot kehittyvät ennen emikukintoja. Ne ovat pieniä, pyöreähköjä ja yleensä väriltään hyvin punaisia. Kun siitepöly on levinnyt hedekukista emikukkiin, hedekukinnot vaalenevat, kuivuvat ja varisevat pois, tosin näin niitä kuivuneina vielä marraskuun alussakin tuossa tutussa kuusessa.

Metsäkuusen hede- ja emikukinnot sijaitsevat samassa yksilössä, ja tuuli hoitaa pölytyksen: silmumaisista hedekukista vapautuu siitepölyä, jota pystyt emikukat harovat ilmavirran pyörteissä. Kuusi kukkii noin kymmenen päivää aiemmin kuin mänty, Etelä-Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolen välin paikkeilla.


Emikukista suurin osa on kauniin punaisia, mutta väri voi vaihdella hailakanpunaisesta vihreään. Tuuli on pölyttäjänä värisokea, niinpä sekä emikukkien että käpyraakileiden värin vaihtelu on samanlaista yksilöllisyyttä kuin vaikkapa ihmisen silmien väri.

Emikukinta kestää keskimäärin kymmenen päivää, minkä jälkeen kukinnot kääntyvät alaspäin ja alkavat muodostua kävyiksi. Kukintavaiheessa emit ovat herkkiä hallalle tai hyönteistuhoille. Tuholaiset väijyvätkin kuusen käpyä koko sen elinkaaren ajan, ja yleensä hyönteiset kasvavat kehittyvän kävyn mukana.

Kuusen kävyt kasvavat nopeasti, niinpä Etelä- ja Keski-Suomessa ne ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa heinäkuun alkuun mennessä, vaikka ovatkin edelleen vihreitä. Samoin siemenet ovat jo täysikokoisia, mutta vielä pehmeitä ja vaaleita, alkion kehityskin on vasta alussa.

Kuusi säätelee käpyjensä kehitystä pitkälle syksyyn. Kävyn ja puun yhteys katkeaa, kun kävyn kypsyminen on päättynyt, ja samaan aikaan kävyn väri vaihtuu vihreästä ruskeaan tai tummanviolettiin. Tämän ”napanuoran” katkettua käpy on omillaan, oletettavasti tämä tapahtuu lokakuun puolivälissä eli viikolla neljäkymmentäyksi. Siementen kypsyminen ja valmistautuminen talvea varten jatkuu tämänkin jälkeen, sillä kuusen kävyn kehitys kestää kaikkiaan vuoden.

Kuusella on erittäin hyviä siemenvuosia 10 – 12 vuoden välein. Kuiva kevät ja lämmin kesä-heinäkuu ovat otollisia kukintojen muodostumiseen, mikä taas vaikuttaa käpysadon määrään. Tänä keväänä kuusen siemensato oli heikko, mikä johtui kylmästä alkukesästä 2015, myös ensi kevääksi ennustetaan heikohkoa siemensatoa koko maassa, silloin muun muassa yllä kuvatun kävyn siemenet varisevat maahan.

Metsäkuusen kukinta ja käpysato on runsas Etelä-Suomessa neljän viiden vuoden välein. Yhdessä kuusen kävyssä on toista sataa siementä, ja hyvänä siemenvuonna kuusikossa karisee noin kolme tuhatta siementä neliömetrille. Kun käpyjä on paljon, käpylinnut pesivät ja oravan talvehtiminen sekä pesintä onnistuvat. Myös kuusitiainen ja käpytikka käyttävät kuusen siemeniä talviravintonaan. 

Kuusenkävyt sopivat mainiosti kesäleikkeihin. Nämä käpylehmät asustivat viime kesänä mökkimme pihamaalla.









Myöhäsyksyisin olen kerännyt kuusenkäpyjä joulukoristeita varten, tällä kertaa askartelin jouluenkeleitä pihakuuseen liihottelemaan. Näiden enkeleiden myötä haluankin toivottaa oikein hyvää joulua sinulle blogini lukija!


No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?
 

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.
 

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään,
ja koukkuselkä suortuu niin kaikk´ on mielissään.

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.


Helsingin yliopisto/Metsätieteiden laitos; Luonnonvarakeskus/Metsäntutkimuslaitos Metla; Suomen luonto/Kasvit/Havupuut; Suomen forelia; J. H. Erkko, No onkos tullut kesä.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Ruskeita koristepitsejä metsän siimeksessä


Oli kesäisen kaunista ja lämmintä, kun kuljeskelin elokuun ensimmäisenä päivänä Hanhijärvellä sijaitsevalla Hyväristönmäellä. Mustikoita olisin voinut poimia, jos niitä olisi osunut tielleni, mutta vieraassa ympäristössä käveleminen oli sellaisenaankin kiintoisaa.

Kun kuljeskelin mäen laella, huomioni kiinnittyi kummallisen näköisiin haavan lehtiin, joita oli pitkin polun vartta, ja rupesin katselemaan niitä tarkemmin. Lehdet olivat kuin ruskeaa pitsiä. Ne olivat niin kauniita, että otin niitä mukaanikin. Kohta selvisivät pitsien tekijätkin, sillä punaiset kuoriaisparvet olivat ahmimassa haavan lehtiä rei´ille.
 

Lehtikuoriaiset ovat kauniita kasvinsyöjäkuoriaisia, ja ne ovat yksi Suomen runsaslajisimmista kovakuoriaisheimoista. Lähdekirjallisuuteen tutustumalla sain selville, että mäellä olivat olleet asialla haavanlehtikuoriaiset, jotka ovat yleisiä etelästä Pohjois-Pohjanmaalle asti. Kuoriainen on punainen ja puolipallon muotoinen, runsaan sentin pituinen ja siten yksi suurimmista lehtikuoriaisistamme.

Haavanlehtikuoriainen elää nimensä mukaisesti haavan ja pajun lehdillä, joita sekä toukat että aikuiset käyttävät ravinnokseen. Kuoriaiset syövät haavan lehdet niin täydellisesti, että vain lehtisuonisto jää rankana jäljelle. Lehti lehden perään ne voivat syödä jopa koko haapataimikon. Kuoriaisen aiheuttamat tuhot ovat kuitenkin meillä metsätaloudellisesti vähäisiä eikä torjuntaan ole aihetta.

Haavanlehtikuoriaisia kehittyy vuodessa yksi sukupolvi. Naaras munii kesäkuun alusta alkaen lehtien alapinnalle pieniä ryhmiä, joissa voi olla yhteensä jopa tuhat munaa. Kesäkuun jälkimmäisellä puoliskolla munista tulee ensin mustan-keltaisenkirjavia toukkia ja sitten koteloita, joista punaiset kuoriaiset kuoriutuvat keskikesällä eli minä näin vastakuoriutuneita aikuisia. Näin talvella kuoriaiset ovat jo talvehtimassa maassa karikkeen seassa, esimerkiksi lehtien ja  lumikerroksen alla.

Koppakuoriaisen lailla 
jospa voisin huolta vailla 
iloisesti vaeltaa 
pitkin maailmaa! 

Silloin lennellä mä voisin, 

kastetta ja mettä joisin,
saisin syödä hunajaa
 -Kuinka hupaisaa!

Tämänkertaiset lähteeni: Luke. Luonnonvarakeskus; Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet; Laura Latvala, Pikku-Marjan eläinlaulut

perjantai 9. joulukuuta 2016

Ensilumi

Lunta! Jippii! Näin lapset reagoivat ensilumeen. Mrrr, murisevat aikuiset, varsinkin jos autossa on vielä alla kesärenkaat. Lunta voi sataa, vaikka sitä ei vielä virallisesti kutsuta ensilumeksi. Ilmatieteenlaitoksen käyttämän määritelmän mukaan ensilumi on nimittäin satanut silloin, kun mittauspaikalla on vähintään sentin paksuinen lumikerros kello kahdeksan aamulla tai kesäaikaan kello yhdeksän.

Ensilunta voidaan Pohjois-Suomessa odotella jo syyskuun loppupuolella, mutta etelässä ensilumi tulee tavallisesti  marraskuussa. Tänä vuonna ensilumi laskeutui 17.10. useille pohjoisen paikkakunnille.

Toisinaan Lapin tuntureilla ensimmäisiä lumihiutaleita nähdään jopa elokuun puolella, ja aikaisimmillaan lumikuuro on valkaissut maata Käsivarressa Enontekiöllä jo 30. elokuuta 2007.Ylen sivuilta näet keskimääräiset ensilumitilastot vuosilta 1981 – 2010. Usein ensilumi sulaa pois muutaman päivän päästä.


Ilmaston lämpenemisen myötä lumi tulee aiempia vuosia myöhemmin, samoin se muuttaa yhä suuremman osan talven sateista vedeksi, jolloin lumipeite hupenee. Näin on käynyt jo Etelä-Suomessa, ja tulevina vuosikymmeninä muutos tulee todennäköisesti näkymään myös pohjoisessa.


Tämän vuoden ensilumi saatiin Lappeenrantaan tiistaina 25. lokakuuta, jolloin juuri olin käymässä polkupyörällä kaupungin keskustassa. Menomatka sujui hyvin kuivia teitä pitkin, mutta tulomatkan poljin lumessa.

Lumi vie mennessään sulasta maasta huokuvan lämmön, ja ympäristö muuttuu nopeasti kylmäksi. Toisaalta lumi myös valkaisee tienoot, niinpä syksyn ruskeus ja pimeys ovat tipotiessään. Silloinhan me sanomme, että maisema on kuin joulukortissa. 

Ihana talvi

Lunt satta! Lumi o sit kaunist!
Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy,
ku ei ol enä nimpal pimmiä.
Mää tei itellen kuuma rommitoti
ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha.
Tosi kaunist.

Ilmatieteen laitos/Ville Juutilainen, Kerttu Kotakorpi, Seija Paasonen; Heli Laaksonen, Ihana talvi

torstai 1. joulukuuta 2016

Kuuraisia lehtiä

Eräänä myöhäissyksyn aamuna meidän pihamaa näytti ihan erilaiselta kuin edellispäivänä,  kun koivun,  kyläkellukan, mansikan, tammen ja monen muun kasvin lehdet olivat  muuttuneet yön aikaa kuuraharsoisiksi satulehdiksi. Luonto ilahdutti minua taas kerran!





Kuura on kirkkaiden syysöiden ilmiö. Kun maan lämpötila laskee nopeasti, voi maanpinnalle ja kasveihin syntyä kuuraa, joka on pienten jääkiteiden muodostama valkea peite. Auringon noustua kiteet sulavat ja lehdet muuttuvat taas ihan tavallisiksi syksyn lehdiksi - mutta ehdin ennen sitä poimia sinulle muutaman kuuraisen kaunottaren.


  Kun viimeinenkin vapiseva
            viluinen lehti
pudonnut lokakuun kämmeneltä
            kahisemasta
  maisemaa peittämästä
                          

            miten hiljaista
              valostunutta
                 avaraa.

Pilvissä kudotaan jo kuuraharsoja
ja ennen pitkää marraskuu-kaaso
levittää hohtavan hunnun kaiken yli.

              Jäätyvät aallot
           hääkelloina heläjää.

Lähteitäni ovat Foreca/Aleksi Jokela; Wikipedia; Maaria Leinonen, Runo marraskuulle