sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kuuden yrtin kimara

Oletko jo paistanut nokkospannukakkua tai vuohenputki-kinkkupiirakkaa? Maistuisiko maitohorsmakeitto vai mieluummin villiyrttipaistos? Makeannälkään ehdotan vuohenputki-porkkanakuppikakkuja tai kuusenkerkkätoffeeta. Janojuomaksi sopii alkukesästä kuusenkerkkäsima ja myöhemmin kesällä heleänvärinen horsmankukkajuoma.

Villivihannesten paras keräilyaika on juuri nyt alkukesällä. Kannattaa kuitenkin kerätä vain niitä kasveja, joiden tiedät sopivan syötäväksi ja jotka varmasti tunnet.
Jokamiehen oikeudet sallivat luonnossa liikkujan kerätä vapaasti ruohovartisia kasveja, mikäli keruu tapahtuu ilman apuvälineitä. Villivihanneksia voi käyttää esimerkiksi salaateissa, paistoksissa, piiraissa ja leivonnaisissa. Kun opettelet syömään villivihanneksia, älä tee kuitenkaan heti ihan villiä salaattia, vaan totuttele makuihin pikkuhiljaa.


Voikukka on suosittu keittiö- ja rohdoskasvi, joka sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja josta voidaan hyödyntää kaikki osat. Toukokuu on voikukan parasta keruuaikaa. Jos keräät voikukat varjosta, ne eivät ole niin väkeviä kuin aurinkoisilla paikoilla kasvaneet, lisäksi mahdollisimman ehytlaitaisissa lehdissä väkevän lehtiruodin osuus on pieni.




Nokkonen on villivihanneksistamme tunnetuin, varsinainen tehopakkaus. Siinä on pinaattiin verrattuna monin verroin enemmän ravintoaineita, kuten c-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Paras poiminta-aika on alkukesästä ennen kukintaa, jolloin kerätään nuoria, alle kymmensenttisiä versoja, mutta myöhemmin nokkosista poimitaan vain lehdet. Kiehauta nokkoset ennen kuin käytät niitä ruoanvalmistuksessa, vaikkapa munakkaassa, sämpylätaikinassa tai fetapiirakassa. Meidän perheessä on syöty monena keväänä nokkoskeittoa ja nokkosohukaisia. Olen pakastanut nokkosia myös talven varalle, mutta kuivaaminen on yhtä hyvä vaihtoehto.

Paitsi ruokiin, nokkosta voi käyttää myös ulkonaisesti esimerkiksi yrttihauteisiin ja hiusten hoitoon. Se sopii hyvin myös ruusujen lannoitukseen
.


Keväällä yhtä aikaa nokkosten kanssa ilmestyvät vuohenputken lehdykäiset. Monen mielestä vuohenputki on varsinainen maanvaiva, mutta jos et pysty hävittämään vuohenputkea, syö se! Hennot vaaleanvihreät lehdet ovat mureita ja sopivat hyvin salaatteihin, mutta kun lehdet kasvavat, ne väkevöityvät. Vuohenputki on miedonmakuinen kasvis, josta voi tehdä monenlaista ruokaa keitoista muhennoksiin. Kiehautettuja, hienonnettuja lehtiä voi myös pakastaa tai kuivattaa. Vuohenputki on hyvin arvostettu Keski-Euroopassa, meillä sen arvostus lienee nousemassa.

Vuohenputkea ei pidä sotkea vaarallisimpaan myrkkykasviimme, myrkkykeisoon, joka on erittäin yleinen koko Suomessa. Onneksi myrkkykeison tyypilliset kasvupaikat ovat vesistöjen matalassa upottavassa ja ryteikköisessä rantavedessä, jonne harva viitsii lähteä rämpimään.

Kuusen nuoret versot ovat parhaita kerättäväksi vaaleina ja pehmeinä, muutaman sentin mittaisina. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin eli siihen on oltava maanomistajan lupa. Kerkissä on paljon C-vitamiinia, lisäksi niissä on runsaasti kivennäis- ja aromiaineita. Ruokiin ja juomiin tuoreet kuusenkerkät antavat hienon, metsäisen, hieman sitrusmaisen aromin. Kuusenkerkkäjuoma on vaaleaa ja mielestäni miedon makuista.


Horsman lehdet, varret ja juuret sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Varhain keväällä nuoret, mureat kymmensenttiset versot ovat parhaimmillaan, jolloin voit käyttää niitä parsan tapaan, mutta kiehauta ne ensin suolavedessä. Lehtien paras keruuaika on kesä-heinäkuussa juuri ennen kukintaa, ja niitä käytetään tuoreina salaatteihin ja kuivattuina teesekoituksiin. Kukista saa heleänväristä juomaa, jonka raaka-aineita riittää varmasti joka kesä säistä riippumatta. Kansanlääkinnässä maitohorsmakeitteellä on hoidettu mm. vatsatauteja.
 


Ketunleipä eli käenkaali sopii tuoreena lähinnä salaatteihin, sen maku on raikkaan hapan oksaalihapon takia. Lehtometsien pohja on juuri nyt valkeanaan ketunleipiä, sieltä saat kauniita koristeita salaatteihin ja kakkuihin. Hennot lehdet ja kukat kuivuvat nopeasti, joten ne kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua.

Luonnonkasvit ja –yrtit täydentävät jokapäiväistä ruokavaliotamme, ja ne ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Luonto kutsuu sinua keräämään, nauttimaan ja virkistymään. Vastaatko kutsuun?


Nokkonen
Vireyttä, kauneutta,
terveyttä jos haluat,
älä silloin unohda
tätä rohdoskasvia.

Maitohorsma
Hyvää tekisi vaikka kelle,
isollekin ihmiselle
koota kevään herkät versot
niille kaikki ovat persot.

Kuusen kerkkä
Tuoksuu kuusen kerkkä,
punertaa jo herkkä
raparperinreisi.

Tämänkertaiset lähteeni olivat: Etelä-Karjalan Martat: Luonnonyrtit ja villivihannekset –luento 31.3.2016; LuontoPortti; Maa- ja metsätalousministeriö; Villikataja; Silja Frangén – Leena Yrjölä, Näsiästä Nokkosakkaan; Hannele Huovi, Karvakorvan runopurkki

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kangasvuokko vilukukka kaunis karvajalka

Arolta kotoisin oleva kangasvuokko on todennäköisesti levinnyt Suomeen heti jääkauden jälkeen eli 12 000 vuotta sitten etelästä. Kangasvuokon nykyinen levinneisyysalue seuraa harjuvyöhykettä Etelä-Hämeestä Etelä-Karjalaan, ja esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselille. Tämä kaunis karvajalka, vilukukka viihtyy valoisilla karuilla kankailla puolukoiden ja kanervien seassa metsän pikku aukoissa ja polkujen reunoilla.

K
ovan etsinnän tuloksena löysin huhtikuussa eräältä lappeenrantalaiselta mäntykankaalta kangasvuokkojen nuppuja, jotka olivat karvaisia kuin linnunpojat. Arvaat, miten iloinen olin! Nuppujen kehittymistä pyöräilinkin sitten seuraamassa muutaman päivän välein.






Nupuilla on tuuhea karvapeite, joka suojaa niitä sekä hallalta että kuivalta kevätahavalta. Äitienpäivään mennessä nuput olivat avautuneet sisäpuolelta valkeiksi ja ulkopinnalta heikosti punertaviksi tai lilaan vivahtaviksi kaunottariksi. Kunkin varren päässä oli yksi suuri, leveydeltään kuusisenttinen kukka.
 

Kangasvuokko lienee kauneinta, mitä Etelä-Karjalan karujen kangasmaiden heräävässä luonnossa kasvaa. Kangasvuokko saattaa jäädä huomaamatta varhaiselta kulkijalta, koska sen kukat ovat auki vain lyhyen ajan aamupäivällä, silloin kun kevätaurinko lämmittää paisteellaan. Kangasvuokkojen kukissa vierailee ahkerasti pölyttäjiä, ja varsinaisista vuokoista poiketen kangasvuokon kukissa on myös mettä palkkioksi pölyttäjille.
 


Näin elämäni ensimmäisen kukkivan kangasvuokon parikymmentä vuotta sitten muutettuani Lappeenrantaan. Tunnistin kasvin heti, vaikka en ollut nähnyt sitä koskaan aikaisemmin muualla kuin kasvikirjassa. Tuota vuokkojen kasvupaikkaa tien reunassa ei enää ole, koska se jäi rakentamisen alle.

Etelä-Karjalassa koko ikänsä asuneet ovat kertoneet, että vuosikymmeniä sitten täällä kasvoi kangasvuokkoja laajoina mattoina. Nyttemmin laji on taantunut, koska kangasvuokoille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet erityisesti asutuksen lähistöltä rakentamisen, soranoton ja tallaamisen takia. Kangasvuokko on uhanalainen ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella, mutta edelleen sitä myös poimitaan tai yritetään tuloksetta siirtää kotipihoille. Viimeksi näin viime viikolla metsikössä pelkän kuopan sillä paikalla, jossa aiemmin keväällä kasvoi kangasvuokko. Tietokirjailija Seppo Vuokko tietää kuitenkin, että kasvia ei voi siirtää lapiokonstein, koska kangasvuokon juuristo on erittäin laaja. Hän oli tehnyt kokeen, jossa yhden kangasvuokon mukaan otettiin kaivinkoneella kuutiometri maata - ja se siirto onnistui.


Kukinnan jälkeen kypsyviin pähkylöihin kasvaa pitkä, sulkamainen lenninhaiven, ja siemen voi kulkea tuulen kyydissä pitkiäkin matkoja uusille kasvupaikoille. Tuon kuvan otin Erkin-päivänä eli toukokuun puolen välin jälkeen, jolloin kauniit kukat olivat jo kadonneet ja karvat ruvenneet venymään pituutta. Tummanvihreät paksut nahkaiset lehdet kasvavat matalina ruusukkeina ja talvehtivat vihreinä, ja niiden keskeltä nousee taas uusia kauniita Etelä-Karjalan maakuntakukkia ensi keväänä.

Kevät
Mäen rinteellä istuu
kangasvuokko, villatakki yllä:
vuokon kukasta sinulle posket,
poskista kasvaa ruohonnukkaa,
ruohonnukasta sinulle tukkaa,
tukasta kasvaa tuulelle pesä,
tuulesta sinulle hengitystä,
hengitys kasvaa valoa,
valosta sinulle huulet ja hymy,
hymystä kasvaa tähtitaivas,
tähtitaivaasta sinulle silmät,
silmistä kasvaa sininen järvi,
järvestä sinulle aaltosormet,
sormista kasvaa lämmin rinne,
rinteellä sinulle kangasvuokko
.

Tämänkertaiset lähteeni olivat: Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri/Suomen luonnonsuojeluliitto; kimmokaava.fi/Suur-Saimaa_luonto; Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomu; LuontoPortti; Metsäkeskus; Yle Etelä-Karjala 2010; Hannele Huovi, Karvatassun runopurkki

lauantai 14. toukokuuta 2016

Tunnetko sinä suomyrtin?

Ennen humalan yleistymistä suomyrttiä käytettiin oluen ja siman mausteena 1500-luvulle saakka. Se antoi olueen enemmän voimaa, mutta aiheutti myös pahemman krapulan ja päänsäryn. Viikinkisotilaiden arvellaan juoneen suomyrtistä tehtyä juomaa saavuttaakseen raivoisan taistelutilan. Suomyrtin maku on siis ollut kauan tunnettu, mutta mikä se sellainen suomyrtti oikein on?

Suomyrtti on varpumainen, pysty, voimakastuoksuinen pensas, joka tarvitsee runsaasti valoa ja viihtyy varpaat vedessä. Juuri tähän aikaan keväästä se on värikkäimmillään eli hehkuu kellanoranssina ja punaisena muutoin vielä ruskeassa rantamaisemassa.


Minä opin tuntemaan tuon kälyni lempikasvin vasta muutettuani Etelä-Karjalaan, kun rupesin ottamaan selvää matalahkosta pensaasta, jota näin runsaasti Saimaan rannoilla. Sisämaan kasvustot lienevät muinaisen merenrantavaiheen jäännöksiä, sillä suomyrtin kasvuympäristöä on nimenomaan koko merenrannikkomme.



Suomyrtti kukkii ennen lehtisilmujen puhkeamista huhti-toukokuussa. Hedekukinnot ovat kellanruskeita tähkämäisiä norkkoja, jotka aukenivat tänä vuonna vähän ennen vappua.


Hede- ja emikukinnot ovat yleensä eri kasveissa. Mökkilahtemme rannalla on mielestäni enemmän keltaisia eli hedekukintoisia myrttejä, ja ne ovatkin levittäytyneet laajoiksi pensaiksi pitkin Saimaan rantaviivaa. Nyt toukokuun puolen välin maissa emikukinnot hehkuvat purppuranpunaisina varsinkin auringonvalossa.



Suomyrtin lehdistä, varsista ja kukinnoista erittyy voimakkaasti tuoksuvia eteerisiä öljyjä, parhaiten niiden tuoksu tuntuu lehtiä hierottaessa.

Paitsi oluen mausteena myrttiä on käytetty nahkojen ja villan värjäyksessä sekä sen kuorta nahan parkitsemisessa ja lehtiä piipputupakan joukossa antamassa lisäjytyä.


Suomyrtti oli aikoinaan tärkeä lääkekasvi, ja sitä sai ostaa Euroopan apteekeista nimellä Herba Myrti Trabantini, jolla parannettiin mm. vatsa- ja sydänsairauksia. Suomyrttiä käytettiin myös koitten ja syöpäläisten torjuntaan sekä sen öljyllä hoidettiin rohtumia ja syyhyä. Suomyrtin eteerisen öljyn käyttöä polttiaisten torjunnassa tutkitaan edelleen.




Kesällä suomyrtti näyttää tavalliselta vihreältä lehtipensaalta, kun sen värikkäät hede- ja emikukinnot ovat muuttuneet kellanvihreiksi käpysiksi. Näissä suomyrtin luumarjahedelmissä on ilmavaa solukkoa, jonka ansiosta kävyt kulkeutuvat järvessä paikasta toiseen, ja ne pystyvät kellumaan vedessä jopa yli vuoden ennen kuin rantautuvat jonnekin. 
Suomyrttiä on pidetty myrkyllisenä, mutta nykyisin sitä käytetään joissakin huippuravintoloissa antamaan makua superruuille. Suomyrtin maku on vahva ja parfyyminen, se muistuttaa lämpimiä mausteita, kuten kanelia, neilikkaa ja appelsiinin kuorta. Lehtiä ja varsia on käytetty myös liköörien maustamiseen, ja suomyrtti kuuluu edelleen mm. latvialaisen Riian Balsamin reseptiin. Suomessa suomyrttiä käyttää mausteena ainakin Leivonmäen Viinitila Vanha-Penttilä Suoviinassaan. Tämän lisäksi suomyrtille kaavaillaan nykyisin käyttöä leikkovihreänä kukkakimpuissa, mihin se sopisi mielestäni hyvin.

Kevään aika, kasvun taika, elämän aika.
Uusi vihreä vehreys, tuoksuva ruoho,
esiintyöntyvä syreenin lehti.

Warhaiset korret hilpeinä helpeinä,
huojuvat ylpeinä aaltoina tihkuvan aamun läpi.
Autereen pehmeinä,
kasteen ja riemun kyyneleinä
leppoisan tuulen sylissä.

Aurinkoinen seinä.
Juurella nouseva huumaava vehreä yrtti,
ikivihreä myrtti, mielen sytykkeinä.
Ne liukuvat aisteihin lempeinä enteinä kesästä.
Pesästä vaimean vieno hilinä.
Uutussa ilo ja elo. Oksilla pian elämän vilinä.

Tämänkertaiset lähteeni ovat: Luonnonvarakeskus/Maa- ja elintarvikkeiden tutkimuskeskus; LuontoPortti; Sami Tallbergn Villiyrtti-keittokirja; Taloussanomat 2007; Virtuaalisuo (VISU) agl.cc.jyu.fi; Yrttitarha;  harmaasusi.vuodatus.net
 7.4.2007
 

perjantai 6. toukokuuta 2016

Sinivuokkojen aikaan

Sinivuokko on monelle odotettu kevääntuoja siinä missä kiuru tai peippo. Ensimmäiset kukat ilmaantuvat yleensä huhtikuussa, ja sinivuokko onkin ensimmäisiä kukkivia kasveja yhdessä leskenlehden kanssa. Näitä sinivuokkoja ihastelin ja kuvasin Salonpäänsaaressa Ruokolahdella.



Sinivuokko eli lehtosinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Se viihtyy kalkkipitoisilla mailla lehto- ja sekametsissä ja on yleinen Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Etelä-Karjalassa itärajan tuntumassa.



Sinivuokko ei leviä kasvullisesti, vaan ainoastaan siementen eli pähkylöiden avulla. Koska sinivuokon pähkylöissä on muurahaisia houkutteleva aine, muurahaiset keräävät niitä mielellään ja samalla levittävät kasvia. Kasvu siemenestä kukkivaksi kasviksi voi kestää jopa kuusi vuotta. Tästä syystä sinivuokko on osittain rauhoitettu eli sen kukkien ja taimien kerääminen myyntiin on Ahvenanmaata lukuun ottamatta kielletty, mutta puutarhaan sitä voi kyllä siirtää. Me haimme kesämökin metsästä muutaman mättään kaupunkipihaan vuosia sitten. Nyt olen huomannut sinivuokkopuskia pihassamme uusissa paikoissa, kiitos muurahaisten. 



Sinivuokkoja on mökkimatkani varrella mäen rinteessä, heinikossa, puitten ja pensaitten juurella, tien vierustoilla. Sinivuokkojen kukinnan huippu osuu usein toukokuuhun, juuri nyt äitienpäivänä ne ovatkin kauneimmillaan. Lapsuudenmaisemissani Pohjois-Savossa ei ollut sinivuokkoja – ei tosin valkovuokkojakaan - niinpä leikin pienenä, että suo-orvokit ovat sinivuokkoja ja ketunleivät valkovuokkoja.  



Sinivuokon kolmihalkoiset lehdet muistuttavat talviväriltään raakaa maksaa, johon myös sen tieteellinen nimi Hepatica viittaa. Sinivuokkoa onkin käytetty aiemmin kansanlääkinnässä maksa- ja munuaisvaivojen hoitoon sekä tyrehdyttämään verenvuotoja, mutta nykyisin kasvi tiedetään myrkylliseksi.

 

Kuva Annukka Koho

Sinivuokko on kevään varhaisimpia kukkijoita, koska se on kehittänyt
kukkasilmut jo edellissyksynä. Sinivuokon kukat voivat olla sinisiä, sinivioletteja ja purppuranpunaisia, joskus myös valkoisia, punaisia tai kirjavia. Vaaleanpunaisia sinivuokkoja näin Parikkalan patsaspuistossa helatorstaina. Sinivuokon kukissa ei ole mettä, joten mehiläiset saavat niistä vain siitepölyä. 



Yllä näkyvä lehtoimikkä kukkii kilpaa sinivuokon kanssa multavissa lehdoissa, minä näin niitä elämäni ensimmäisen kerran toukokuun alkupäivinä Parikkalan Siikalahdella sinivuokkojen seassa. Sitä esiintyy eteläisessä Suomessa ja muutamassa yksittäisessä paikassa lähellä Venäjän rajaa.

Sinilillekesed

Lehekuu tõi õiekesi,
sinililli lehkavaid –
Oh kui armsad nad ja hellad!
Nutan õnnepisaraid.


Sinivuokot

Toukokuu toi kukkasensa,
sinivuokot tuoksuvat.
Ah, niin ihanat ja hauraat!
Kyyneleeni vuotavat.

Tämänkertaiset lähteeni: LuontoFacta2 Kasveja; Opettajalle/Oppiminen/Yle.fi; LuontoPortti; Anna Haava (1864 – 1957) Viron Tartumaa, runon suomennos Juhani Haapasalon