perjantai 29. huhtikuuta 2016

Aalto vapaa välkkyilee!

Mitä sinä ajattelit, kun huomasit jäiden lähteneen? Minusta vapaana lainehtiva järvi on joka kevät yhtä ihmeellinen ja mieleen pulpahtaa Kevätlaulun säe Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee, se oli alakoulun laulukirjassani.



Useana keväänä jäinen Saimaa on vaihtunut kimaltelevaksi järveksi lähes huomaamatta. Tästä viisastuneena päätin seurata jäiden lähtöä tarkkaavaisesti tämän kevään aikana. Maaliskuussa pääsiäisen aikaan kuulin jään laulavan, kun olin sukulaisten kanssa pilkkimässä Ruokolahden Haapaselällä. Jään laulu on murtuvan jään ritinää, joka kuuluu, kun järven jääpeitteeseen syntyy ohut railo tai repeämä.

Huhtikuussa olen kiertänyt pitkin Saimaan rantaa viikoittain ja jopa päivittäin tarkkailemassa jään tummenemista.




Nyt on menossa kolmas perättäinen kevät, jolloin jäät lähtevät harvinaisen aikaisin. Saimaa on kuitenkin niin iso järvi, että sen vedet vapautuvat eri aikaan, pienet vesistöt ovat jo sulia, kun suurissa selkävesissä on vielä jäätä.



Kun huomasimme mieheni kanssa Saimaan vapautuneen jäistä, suuntasimme kiireesti saaressa sijaitsevalle mökillemme Ruokolahdelle. Yritys jäi kuitenkin puolitiehen, koska meillä ei ollut jäänmurtajaa vaan ihan tavallinen moottorivene. Osa järvenselästä oli nimittäin laajoina puikkomaisina jäälauttoina, joiden läpi emme pystyneet menemään kovista yrityksistämme huolimatta. Onneksi lopulta pääsimme mökille kiertokautta. 





Vesilinnuilla on jo kiire varata reviiri ja varmistaa sopivat pesäpaikat. Lokit istuivat Saimaan selän kivillä jo odottamassa jään sulamista, kun minä hiihtelin viimeisiä hiihtolenkkejä jääladuilla. Sorsat, tavit, härkälinnut ja silkkiuikut eivät ole pitäneet yhtä kiirettä, mutta ilmestyivät kuitenkin jo ensimmäisiin suliin kohtiin.


Valokuva Yrjö Lankinen


Kuuntelin viime viikonloppuna, miten aallot tanssittivat kevään viimeisiä jäitä. Jää oli sulanut puikoiksi, ja jääpuikot hankautuivat tuulen vireen ja veden voimaasta toisiaan vasten, mikä sai aikaan kaunista musiikinomaista helinää.

Miten tämä kaikki
onkin opeteltava aina uudestaan
ensimmäinen kukka
lumen alta sulaneen sammaleen pehmeys
jäiden lähdön sinfonia
maan vapautuessa roudasta
vapaudun minäkin
onneksi osaan vielä oppia perhoselta.

Tämänkertaiset lähteeni ovat: Kotimaa 23.3.2015; Tieteen kuvalehti 30.8.2011; Ilmatieteen laitos; Gabriel Syvävirta, kainuunkirjailijat.fi/lainanp2015.pdf

torstai 21. huhtikuuta 2016

Myrkyllinen kaunotar

Oletko jo tänä keväänä tavannut jossain metsän siimeksessä kaunottaren nimeltään näsiä? Nyt on nimittäin juuri se aika, kun näsiät avaavat kukkanuppunsa ja levittävät tuoksunsa ohikulkijan ihasteltavaksi.

Näsiä on alle metrin pituinen pystyhaarainen pensas, joka viihtyy järven läheisyydessä ja kosteana pysyvillä lehtomaisilla mailla. Vanhan kansan uskomuksen mukaan näsiän kasvupaikoilla pohjaveden pinta on hyvin matalalla, ja tätä tietoa on yleisesti hyödynnetty kaivon paikan valinnassa. 




Näsiää kutsutaan myös lehtonäsiäksi ja riidenmarjaksi. Näsiä kukkii ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuussa, mutta jo maaliskuussa huomasin nuppujen alkuja. Nämä nuppukuvat on otettu huhtikuun alkupäivinä, jolloin näsiän varsia nousi esiin niin lumesta kuin sulasta maastakin.



Näsiän kukat ovat kellomaiset, vaaleanpunaiset ja hyväntuoksuiset - hullaannun siitä tuoksusta. Näsiä on kahdesti kaunis eli kukkiessaan ja marjoessaan, muulloin sitä ei oikeastaan huomaakaan, koska se on tavallinen vihreälehtinen pensas. Näsiä on poistettu muutama vuosi sitten viralliselta uhanalaisten kasvien listalta, ja nyt se on rauhoitettu vain Ahvenanmaalla.



Puutarhakasvina näsiä menestyy myös aurinkoisemmalla paikalla, jossa se kasvaa vuosien mittaan monivartiseksi ja runsaasti kukkivaksi pensaaksi, sellainen meillä on nyt kesäpaikan pihalla. Lumisade voi joskus yllättää aikaiset kevään kukkijat, mutta eivät ne siitä välitä.



Näsiän kiiltävänpunaiset marjat ovat kauniita, mutta syötynä äärettömän myrkyllisiä: kymmenen marjaa voi tappaa aikuisen ja kuusi marjaa lapsen, jo pelkästään kuoren myrkyt voivat aiheuttaa joillekuille allergisia oireita. Linnut ovat kuitenkin hyvin persoja näsiän marjoille, eikä marjoissa oleva myrkyllinen aine vaikuta niihin haitallisesti.

Korallin lailla
hehkuu helmet näsiän.
--
Sen väri loistaa,
kutsuu luokse, mutta
houkutus on toisenlaista,
kylmää kauneutta.
Se pelon synnyttää
ja tarkoitus on toistaa:
Tämä tappaa, väistäkää!

Tietoa näsiästä etsin seuraavista lähteistä: LuontoPortti; Puutarha.net; Tee 15.9.12009; Silja Frangén - Leena Yrjölä, Näsiästä Nokkosakkaan

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Orava - metsän hauska touhuveikko

Orava on tuttu vipeltäjä monessa pihassa ja lähimetsässä, ja sitä tavataankin runsaslukuisena koko Suomessa. Meillä esiintyvä eurooppalainen ruskea orava voi vielä hyvin, mutta Britanniassa harmaaorava on ajanut alkuperäisen euraasialaisen oravan ahtaalle, ja samaa pelätään muuallakin Euroopassa.

Tällä meidän pihan kurrella on vielä osittain harmaa, syystalvella vaihdettu paksumpi talviturkki yllään. Syksyllä sille myös kasvoi korviin tupsut, jotka putoavat myöhemmin keväällä pois. Karvanvaihto kestää kerrallaan parisen kuukautta, orava on silloin ns. väliturkissa. Oravan turkin kesäväri on ruskea, sen sijaan vatsapuoli on valkea ympäri vuoden. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä kooltaan että ulkomuodoltaan.



Oravat syövät mieluiten kuusen siemeniä, mutta niiden loppuessa myös männyn siemenet kelpaavat. Keväällä kukat ja silmut ovat kurren mieleen, ja alkukesällä se voi kiivetä linnunpesään syömään munat ja linnunpoikaset. Orava kätkee kesän ja syksyn ajan käpyjä kuusten alle ja sieniä puihin oksan tynkiin, ruokakätkönsä se löytää myöhemmin muistin ja hajuaistin avulla.



Talvisin orava elää kätköjensä turvin sekä käymällä lintulaudoilla. Vararavinnoksi se katkoo kuusen vuosikasvaimia, nytkin meidän pihakuusten juurelle on ilmestynyt runsaasti lyhyitä oksanpätkiä. Orava on taitava kiipeilijä ja hyppää pitkiäkin loikkia puusta toiseen, tällöin sen pitkä tuuhea häntä toimii peräsimenä, mutta on hännällä myös muuta käyttöä, kuten tässä.

Meidän pihassa oravilla on ollut alkutalvesta alkaen oma ruokailupaikka: se on kannellinen puulaatikko, joka täytettiin pähkinöillä. Nopeasti oravat löysivät laatikon ja oppivat avaamaan sen kannen. Kurret tulevat auringonnousun aikaan, nappaavat laatikosta pähkinän toisensa perään, kuorivat sen ja syövät aamiaistaan pitkän tovin.







Sinäkin pääset seuraamaan oravamme syömispuuhia alla olevasta videosta:



Orava ei vaivu talviuneen, mutta saattaa nukkua kylmimpinä aikoina muutaman vuorokauden yhteen menoon pallomaisessa risupesässään, joka on vuorattu yleensä sammalilla, mutta nykyisin orava käyttää pesän pehmikkeeksi kaikkea sitä, minkä saa irti eli langan pätkistä eristevilloihin. Pesän lämpötila voi olla pakkasilla jopa parikymmentä astetta, kun se on sulkenut molemmat poistumisaukot tiiviisti naavalla. Itse asiassa orava rakentaa useita pesiä, on sekä varapesiä että nukkumispesiä, ja vaaran uhatessa emo voi vaihtaa poikasia pesästä toiseen.

Maaliskuussa oravat kisailivat puita pitkin pariutumisleikeissä. Nyt huhtikuussa syntyy ensimmäinen ja sitten kesäkuussa toinen poikue, kerrallaan emolla on kolmesta kuuteen poikasta.

Oravista oli pulaa 1900-luvun alussa, koska niitä metsästettiin Suomessa satojatuhansia yksilöitä, ja nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Kun laji rauhoitettiin 1929, oravakanta elpyi nopeasti. Oravasta tuli uudelleen Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Nykyään oravan vihollisia ovat metsässä näätä ja pihoilla kissa, joskus haukkakin voi napata oravanpojan. Liikenne on kuitenkin niin oravan kuin muidenkin eläinten suurin vaara.

Oravasatu

Oli orava. Unessa hännällään
se purjehti kauas etelään.
Siis lenteli häntä purjeenaan.
Siitä tässä nyt kerrotaan.
--
Mutta sitten sen valtasi rakkaus.
Ja mukanaan männynoksista kimppu
ja oravarepussa käpylimppu
ja pähkinäjäätelöpakkaus -
se meni ja kosi.
Tuli jutusta tosi.

Oravaneiti ja oravaherra
ovat nyt pariskunta
(tämä juttu ei ollutkaan siis unta).
Heillä on nyt orava-arava
tuoksuvan neulaskaton alla kuusen oksalla korkealla.

Tämän kertaiset lähteeni ovat: Oppiminen/yle.fi; personal.inet.fi/Kristiina Iisakkila; tunturisusi.com; Kaarina Helakisa -seura.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sininen hetki

Voi sitä ilon määrää, kun syystalvisena aamuna herättyään näkee, että maisema on muuttunut valkoiseksi. Lumi tuo mukanaan myös odotetun tuliaisen, sinisen hetken, tuon suomalaisen luonnon taianomaisen tuokion.



Sininen hetki selitetään talviseksi valoilmiöksi, joka syntyy kirkkaalla ilmalla illan hämärtyessä. Sininen hetki on lyhyt eikä sitä ei voi arvata etukäteen, se on vain huomattava, sillä ilta pimenee nopeasti auringon painuttua horisontin taakse. Samalla tavalla aamu valkenee pian sinisen hetken jälkeen, kuten alla olevassa kuvassa.



Sinistä hetkeä on kuvattu sen saaman romanttisen sivumerkityksen vuoksi paljon eri taiteenlajeissa, muun muassa kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Ehkäpä tuon romanttisen vivahteen vuoksi myös ravintoloita, hotelleja, kahviloita ja kauneushoitoloita on nimetty Siniseksi hetkeksi.  




 

Talven sininen hetki siis koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmista alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aaltopituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä. Kun lumi hohtaa valkoisena, sininen tai sinipunertava valo luo sadunomaisen tunnelman.



Tiedätkö sadun pääsiäispupusta, jolla piti kevättalvisin kiirettä, koska sen piti ehtiä käydä maalaamassa siniset varjot joka päivä ennen sinistä hetkeä. Yhä edelleen haltioidun, kun silmiini osuu talvihangilta noita sinisiä varjoja, pupun maalaamia. Näetkö, olen löytänyt niitä!

Koska lumet ovat jo suurimmaksi osaksi sulaneet, sinistä hetkeä ei enää tänä keväänä muodostu, mutta aikanaan tulee taas talvi ja sen myötä uusi lumi ja siniset hetket.

Mutta hitaasti aamut valkeni taas,
sai siniset varjot jää,
lumi tuoksui.

Lähteinäni olivat Iiris Kalliola ja Ulla Kokko, Talven sininen hetki sekä Saima Harmajan runokokoelmasta Huhtikuu: Laulu sisarelle varjojen maassa -runosta osa.