perjantai 19. helmikuuta 2016

Hybridi-pupu

Talven tultua huomasin pihamaallamme käyvän pitkäkorvaisia yövieraita, sillä aamuisin lumessa näkyi selviä pupun jälkiä, jotka johtivat määrätietoisesti lintulaudan läheisyyteen. Pupulla on siis tapana käydä napsimassa lintujen ruokailupaikalta tähteeksi jääneet jyvät parempiin suihin.
 

Aiemmin meidän pihalta bongaamani yksilöt ovat olleet rusakoita, joiden ruokavalioon kuuluvat heinä, apila ja ruohovartiset kasvit, mutta kun ne jäävät paksun lumipeitteen alle, se siirtyy etsimään syötävää pihoilta ja puutarhoista. Rusakko on aika nirso kasvien ravintopitoisuuden suhteen. Puutarhassa sille kelpaavat jalopuut ja omenapuiden kuori, mutta onneksi se on jättänyt rauhaan meidän valkeat kuulaat ja punakanelit. Siemenet taisivat maistua tälle pupulle, sillä vielä lumipeitteen sulamisen jälkeenkin yllätin sen itse teossa!
 
 
  
Näiden kuvien ottamisen jälkeen aloin ihmetellä tämän pupun erikoista väritystä, jonka syy selvisikin biologituttavani avustuksella. Ennen kuin kerron asiasta enemmän, kirjoitan vielä muutaman sanasen rusakoista, jotka ovat yleisiä vieraita suomalaisilla pihoillamme.
 
Rusakko eli peltojänis on Suomen suurin jäniseläin. Se alkoi levitä maahamme kaakosta noin sata vuotta sitten, ja tällä hetkellä lajia esiintyy Oulu - Joensuu-linjan eteläpuolella. Rusakkoa on aiemmin kutsuttu peltojänikseksi, koska se viihtyy viljelysalueilla eikä mene syvälle metsään. Rusakko on osoittautunut meillä sopeutumiskykyiseksi kulttuuriseuralaiseksi eli nykyisellään se asustaa niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Minäkin näen rusakoita loikkimassa pitkin katuja harva se kerta, kun lähden aamulenkille. Rusakko on huomattavan paikkauskollinen ja elelee koko elämänsä samalla muutaman neliökilometrin alueella eli kuvissani on meidän kaupunginosan omia pitkäkorvia.
 
Rusakko näyttää kulkevan samoja reittejä pitkin, niinpä meidänkin pihan poikki on syntynyt selvästi erottuvia polkuja. Koska takaraajat ovat pidemmät, rusakko loikkii niillä tasajalkaa, minkä vuoksi jälkirivissä etukäpälien pienemmät jäljet ovat peräkkäin ja takakäpälien vierekkäin.
 
 
 
Kun näen pupun varsinkin kesäaikaan, en ole varma, onko se rusakko eli peltojänis vai metsäjänis. Rusakot tosin viihtyvät kaupungeissa paremmin, mutta maaseudulla voi tavata molempia. Kun lintulautamme läheisyyteen ilmestyy iltahämärissä pupu, se voi olla kumpi tahansa. Tässä on muutamia vihjeitä, joita itse käytän, kun yritän tunnistaa lajin.
 
Erotatko sinä metsäjäniksen ja peltojäniksen (eli rusakon) toisistaan?
  • Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, mutta jäniksellä se on valkoinen.
  • Rusakon mustakärkiset korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, mutta jäniksellä eivät yllä.
  • Rusakon leveähkö häntä on päältä musta ja alapuolelta valkea, mutta jäniksellä on pienempi kokonaan valkoinen häntätupsu.
  • Rusakon silmäterä on kellertävä tai vaaleanruskea, ja sen katse saattaa olla vähän toljottava. Jäniksellä on tummanruskea tai punaruskea silmäterä.
  • Rusakko on kooltaan paljon isompi kuin metsäjänis.
    
 Rusakkouros voi ulottaa kosioretkensä metsäjänistenkin elinpiirille ja pariutua metsäjänisnaaraan kanssa, jolloin syntyy risteymä eli hybridi. Syytä tähän yksipuolisuuteen ei tiedetä. Nämä lajit risteävät keskenään yllättävän usein: Itä-Suomessa viidennes ja Etelä-Suomessa suurin osa rusakoista on jollain tasolla risteymiä. Risteymät voivat puolestaan pariutuvat vain rusakoiden kanssa. Tämä kuvissa oleva rusakko lienee siis hybridi.
  
 
 
Myös tämä pupu on todennäköisesti risteymä. Sillä on naamassa rusakon piirteitä, mutta laikukkuus, korvien pyöreys sekä silmän tummuus viittaisivat jänikseen; kaikki talvikaudella laikukkaat yksilöt ovat yleensä hybridejä.
 
Olkoon kyseessä rusakko tai jänis tai rusakko-jänis, urosten hormonit alkavat hyrrätä helmikuun lopulta lähtien niin vilkkaasti, että ravinnon etsinnästä revitään aikaa myös kiimaliikehdintään. Tämä näkyy helposti jäljistä: niitä on enemmän ja ne risteilevät osin päämäärättömän tuntuisesti. Jos on oikein onnekas, voi onnistua kevättalvella näkemään uroksien kiimataisteluja tai rusakoiden häämenoja.
 
Pupun pilvilinna
 
Korvat kääntyy, kuuntelee,
nenä nuuhkii yötä.
Käpälällään selittää, silittää..
Edessä on tuttu tie,
minne pupun vie?
 
Kaleva/Teema 1311.2014; LuontoPortti; Metsastus-kalastus.com; Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopisto; Jussi Petrelius/tä-Suomen yliopisto; Suomen Luonto; Suomen riistakeskus; tiedetoimittaja Maija Karala; biologi Annukka Partanen. Runo on Outi Markkasen.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tietoiskusta, minulle nuo jäniksen ja rusakon erot ovat olleet aina vähän epäselviä. Pitääkin katsella pupuja uusin silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tiinatei. Nähdessäni maaseudulla pupusen minäkin olen miettinyt monta kertaa, onko se jänis vai rusakko ja yrittänyt päätellä tuntomerkkien avulla lajin.

      Poista