sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ujonpuoloonen ilives

Olimme viime elokuussa palaamassa mieheni kanssa mökiltä syrjäistä eteläkarjalaista pikkutietä pitkin, kun havaitsimme jo etäältä isohkon eläimen. Aluksi luulimme eläintä ketuksi - mutta siinä tiellä istuikin ilves!

Yritän kaivaa kameran nopeasti esille, mutta siihen on vielä vaihdettava pidempi objektiivi, että saan otettua lähikuvia. Koko ajan jännittää, säntääkö ilves metsään. Mieheni ottaa puhelimella kuvia auton ikkunan läpi sillä aikaa, kun minä sähellän Canonin kanssa. Kun ilves ei karannut silmiemme edestä, uskaltaudun kuvaamaan sitä jo avatusta auton ikkunastakin.




Ehdin ottaa aika monta valokuvaa, ennen kuin ilves loikkaa metsään - ja minä lähden saman tien hiipimään tupsukorvan perään. Metsän reunassa saan siitä vielä muutamia kuvia, vain ilveksen upea loikkaus jäi tallentamatta.



Tämä ilves oli rauhallinen kaveri eikä se "puhunut" mitään, katsoi vain suurilla silmillään. Kesällä ilvekset ovatkin hiljaisia, ja uros on ylipäätään naarasta hiljaisempi muulloin kuin kiima-aikana.



Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin ja myös runsaslukuisin suurpeto. Ilveksen uhanalaisuusluokittelu muutettiin viime vuonna vaarantuneiden luokasta silmälläpidettäväksi lajiksi, koska eläimiä on noin 3000 yksilöä. Ilveskanta onkin kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, mikä johtuu kaatolupien vähäisestä määrästä ja Etelä-Suomen hyvästä ravintotilanteesta.

Ilvekset saalistavat enimmäkseen jäniksiä ja kanalintuja, joista ne joutuvat välillä kilpailemaan kettujen kanssa. Pienehkön kokonsa takia ilveksestä ei ole suoranaista vaaraa ihmiselle, sen sijaan se voi saalistaa kotieläimiä, vaikkapa irrallaan kulkevia kotikissoja. Yhden yön aikana ilves voi saalista etsiessään vaeltaa jopa parikymmentä kilometriä. Vaikka ilves viihtyykin parhaiten syrjäisillä metsäalueilla, se on muuttuneissa oloissa sopeutunut elämään myös ihmisasutuksen lähettyvillä.

Lähiviikkoina ilvesurokset muuttuvat äänekkäiksi, kun metsissä alkaa kiiriä niiden kutsuhuutoja kuulaassa yössä, sillä ilvekset parittelevat helmi-maaliskuussa.


Ujonpualoonen ilives

Moon jo kauvan tuata yhtä kattellu, mutten kehtaa sille eres naukaasta, vaikka se on
lutusinta, mitä ikää oon nähäny.
Oon unelmoonu, notta se tulis jonaki päivänä kysymähän: Telemittääskö lumihanges?
Sen jäläkehen söisimmä myöhääsillallisen, painautuusimma kotolualan makuusoppehen
viärihoitohon. Laittaasin muka vahingos tassun sen kaulalle. Sitten vaan olisimma.

Lähteinä käytin seuraavia: Ilveskeskus; Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015.Ympäristöministeriö; Arto Juurakko & Benjam Pöntinen Eläämellistä rakkautta 2011.

2 kommenttia:

  1. Satuittepa oikeaan aikaan paikalle!

    Tuntemattoman tekijän ilvesloru lapsille:
    Keltaisilla silmillään
    katsoo ilves hämärään.
    Tupsukorvat värähtää,
    kun oksa jossain räsähtää.
    Täplikkäässä turkissaan
    ei haittaa yön hallakaan.
    Äänetön on juoksu sen
    läpi metsän hiljaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo on oikein hyvä runo; totta joka sana ja kertoo kaiken tuosta täpläturkista.
      Joskus sattuu onnenkantamoisia..

      Poista