lauantai 13. tammikuuta 2018

Auringonkukka kääntää mykerönsä kohti aurinkoa

Harmaassa talvisäässä keltainen piristää, vaikkapa auringonkukkien muisteleminen. Joulukuussa aurinko paistoi Lappeenrannassa puoli tuntia, mutta Kuopiossa ja Jyväskylässä ei lainkaan. Tammikuun alkukin näyttää eri puolilla maata yhtä pilviseltä, mutta keltainen väri vie ajatuksemme eteenpäin kohti valoa ja kevään odotusta.



Auringonkukka eli isoauringonkukka on todennäköisesti kasvanut aluksi vain Pohjois-Amerikassa, missä intiaanit viljelivät kasvia yli viisi tuhatta vuotta sitten. Auringonkukka tunnettiin varhain myös Etelä-Amerikassa. Siellä Perun inkat nimesivät kasvin auringonjumalansa Intin vertauskuvaksi ja verhoilivat kukilla temppelien seiniä ja kuvioivat niitä myös näyttäviin kultaesineisiinsä. Meksikon ja Perun alueelta kasvi levisi 1500-luvulla tutkimusmatkailijoiden mukana Eurooppaan. Sen viljely ja jalostus tuottoisaksi öljykasviksi alkoi Venäjällä 1800-luvulla.




Suomessa auringonkukka on lähinnä yksivuotinen koristekasvi, mutta sitä käytetään hieman myös siementen tuotantoon. Pihamme lintulaudalla auringonkukan siemenet näyttävät nyt maistuvan tiaisille kuorilla ja ilman. Talvilinnuilta yli jääneet siemenet kylvän alkukesällä pihamme kukkatarhaan. 

Auringonkukansiemenet soveltuvat kotikäytössä myös mysleihin, puuroihin, leipätaikinoihin, risottoon, jogurtteihin sekä rouhittuna pirtelöön. Siemenet sisältävät jopa puolet painostaan terveellistä auringonkukkaöljyä, jota käytetään ruokaöljynä ja margariiniteollisuudessa. Heikompia laatuja käytetään puolestaan maaleissa ja vernissoissa sekä voiteluöljynä. Historiassa auringonkukkaa on myös käytetty kuumetautien, kuten malarian hoidossa.


Suomen pisimmät auringonkukat ovat lähes 4,5-metrisiä ja suurimmat kukkamykeröt halkaisijaltaan 0,5 metriä. Tiedot ovat vahvistettuja, sillä auringonkukat kilpailevat vuosittain yhtenä lajina jättikasvikilpailuissa. Ennätysten kirjan mukaan maailman pisin eli 8-metrinen auringonkukka kasvoi Saksassa vuonna 2009.



Auringonkukan suuret mykeröt kääntyvät päivän mittaan niin, että ne osoittavat aina aurinkoa kohti, sillä kukka liikehtii sisäisen kellonsa avulla. Niinpä nimi auringonkukka todennäköisesti kuvastaa sitä, että kasvi on Auringon kukka. Jopa matematiikan taitoja voi harjoitella auringonkukan avulla etsimällä Fibonaccin lukusarjan mukaista rakennetta.

Perhoset imevät auringonkukan mykeröistä mettä, sen sijaan kimalaiset ja mehiläiset keräävät niistä pääasiassa siitepölyä. Talventörröttäjinä seisovat auringonkukat tarjoavat ravintoa siemeniä syöville linnuille, siksi jätimmekin mökille pienen viljelmän tiaisten ruuaksi.


Auringonkukista on silmäniloa pitkälle syksyyn, sillä ne loistavat keltaisina vielä ensimmäisten hallaöidenkin jälkeen. Myöhäinen kukinta kertoo siitä, että auringonkukka on ollut alun perin Suomea lämpöisempien seutujen kasvi. Sen siemenet ehtivätkin kypsyä lyhyeksi jäävän kasvukauden aikana vain Etelä-Suomessa.

Tien varren keltaisina hehkuvat auringonkukkaniityt ilahduttavat ohikulkevia, vaikka auringonkukka on itse asiassa maan parantamiseksi käytetty välivuosikasvi. Jos pellot kylvetään yhdeksi kesäksi täyteen auringonkukkaa, näille riistapellon nimellä kulkeville auringonkukkapelloille voidaan saada säännöksiä noudattamalla EU-tukea. Kun auringonkukkakasvustot kynnetään seuraavana keväänä peltoon viherlannoitteeksi, ne ovat hyötykasvejakin. Myös kunnat ja kaupungit ovat viime vuosina maisemoineet joutomaitaan auringonkukilla. Osa näistä kukkamaista on tarkoitettu silmäniloksi, mutta joillakin pelloilla kukkia saa vapaasti poimia omaan käyttöön.

Taidemaalari Vincent van Gogh on maalannut vuosina 1887 – 1889 yksitoista auringonkukkateosta. Jokin aika sitten havaittiin, että taiteilijan käyttämässä krominkeltaisessa värissä tapahtuu odottamaton kemiallinen reaktio, joka muuttaa kukkien vahvan keltaisen värin vähitellen likaisenruskeaksi, niin kuin kukat kuihtuisivat. Nyt tutkijat yrittävät löytää keinoja, jotta pilaantuminen voitaisiin ehkäistä ja palauttaa maalauksiin niiden alkuperäiset värit.

Ystävä villi ja vallaton:
sinulle auringonkukka on,
avoin ja suuri ja ihana
tulvillaan päivänpaistetta.

Vartesi uljaana kohoaa.
Syleilet kirkkaana maailmaa,
kurkotat luottaen korkeuksiin,
maisemiin kaukana kutsuviin.

Auringonkukkani rohkea,
paljon saan sinulta oppia.
Valosi muillekin heijastuu
auringonkukka kuin keltainen kuu.

Lähteet: Luonnossa. Hyötykasvit. Auringonkukka; LuontoPortti; Jättikasviyhdistys 13.2.2017; Tiede. Auringonkukka liikehtii sisäisen kellon avulla 5.8.2016; Hyötykasviyhdistys; Janne Tervola, Tekniikka&Talous 18.4.2016; Johanna TalasteräYle 10.9.2014; Lataamo. Aku Ankka; Kai Autio.Tiedebasaari. Kasvit. Luonto. Tiedeuutisia. Auringonkukka on jumalten suosikki 31.8.2011; Vantaan Sanomat 20.8.2013; Anna-Mari Kaskinen.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Vieraskynä: Voiko syötäviä sieniä löytää myös talvella?

Silloin kun en ollut vielä suorittanut Marttojen sieniosaajapassia, olin siinä ymmärryksessä, että sieniä voidaan kerätä vain syksyllä ja korvasieniä toukokuussa. Nyt käytyäni tämän koulutuksen ja perehdyttyäni entistä paremmin sienimaailmaan tiedän, että on olemassa myös talvisieniä. On olemassa myös syötäviä talvisieniä.


Tutustuin kirjallisuuden avulla talvijuurekkaaseen, joka kasvaa yleensä lehti- ja sekametsissä, puistoissa pihoilla, pensaikoissa ja tunturikoivikossa lahoavalla lehtipuuaineksella, usein pajulla, mutta myös elävillä puilla. Sitä pidetään herkullisena ruokasienenä, jota esiintyy varsinkin myöhään syksyllä ja talvella, siis lokakuusta maaliskuuhun, mutta joskus myös keväällä ja kesällä. Japanissa talvijuurekas tunnetaan nimellä enokitake ja se on siellä hyvin suosittu viljelyssieni.





Täällä Etelä-Karjalassa talvijuurekas ei ehkä ole kovin yleinen, en ainakaan onnistunut sitä opiskeluni alussa viime vuoden syksyllä ja talvella löytämään, mutta nyt joulukuussa onnisti. Sienet loistivat kauniin kellertävinä lepän rungolla jo pitkän matkan päähän, ja innoissani ryntäsin niitä tarkastelemaan. Lakin pinta oli limainen, jalka oli tumma samettinen ja vaaleat heltat melko harvassa. Talvijuurekkaat ovat kahden tähden ruokasieniä, joista käytetään vain lakit. Sienistä sain hyvät maistiaisalkupalat illalliselle. Koska talvijuurekkaat ovat paikkauskollisia, pääsen luultavasti nauttimaan niistä myöhemminkin.

Seuraava kerta tuli nopeammin kuin arvasinkaan. Löysin nimittäin joulukuun lopulla Taipalsaarelta talvijuurekaspaikkani läheltä toisenkin sieniesiintymän.

Vieraskynään tarttui tällä kertaa innokas luonnossa samoaja, Raija Heikkonen, joka nauttii olostaan saaressa sijaitsevalla mökillään mahdollisimman pitkälle syksyyn. Mökkeilyn ohella Raija pakkaa reppuun eväät ja toisinaan myös kuivat koivuhalot suunnistaessaan metsäretkille vuodenaikaan katsomatta. Hän jos kuka on oikea metsäihminen.

Lähteenä Salo, Niemelä ja Salo, Suomen Sieniopas.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuosi vaihtuu viimeisenä rusko- ja nokitiiroille

Vuosi 2018 saapuu ensimmäisenä Kiritimatin saarelle Tyynellä valtamerellä. Raketit paukkuvat siellä jo klo 12 Suomen aikaa eli 14 tuntia ennen nollameridiaanilla sijaitsevaa Lontoota. Viimeisenä vuosi puolestaan vaihtuu aikavyöhykkeellä –12 eli kello 14 Suomen aikaa uudenvuodenpäivänä. Siellä sijaitsevat Yhdysvalloille kuuluvat asuttamattomat saaret Howland ja Baker, joista jälkimmäinen tunnetaan tärkeänä merilintujen pesintäpaikkana, siellä asuvat muun muassa pikkufregattilinnut sekä rusko- ja nokitiirat.



Uuden vuoden alkaminen tammikuussa ei ole Suomessa niin vanha perinne kuin kuvittelisi, sillä vielä keskiajalla vuodenkierron miellettiin loppuvan satokauden päättymiseen eli kekriin loka-marraskuun vaihteessa. Juliaaniseen kalenteriin alettiin Suomessa siirtyä jo 1300-luvulla, mutta virallisesti vuoden alku siirrettiin tammikuuhun vasta 1500-luvulla. Kun vuoden alkamisajankohdan muuttui, osa sen tavoista siirtyi syksystä nykyiselle paikalleen.
 




Kansanrunousarkiston tutkijan Juha Nirkon mukaan vuodenvaihteessa kaikki on muutoksen tilassa. Silloin ennustetaan tulevaa vuotta ja yritetään vaikuttaa siihen. Juhlan nimi uusivuosi eli vuodenvaihde merkitsee koko seuraavaa vuotta. Keskiyö on taianomainen hetki, jossa hyvästellään vanha ja koetetaan vaikuttaa suotuisasti tulevaan. Puolenyön aikana on ollut tapana avata ikkuna, jotta vanha vuosi pääsee pois ja uusi vuosi sisään. Keskiyöllä kannattaa myös ajatella hyviä ajatuksia ja tehdä lupauksia.
 


On uskottu, että uuden vuoden ensimmäiset teot ovat ratkaisevia. Kansanuskomuksen mukaan vuoden ensimmäisen eläimen kohtaaminen määritti sen, millaista muistutti olemukseltaan koko vuoden. Minä haluaisin kohdata vilkkaan västäräkin, mutta eihän kesälintuja voi nähdä talvella.
Uure vuore ohjei:

Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

Lähteet: Heidi Sommar, Yle 30.12.2016; Maarit Heikkinen, Anna 25.11.2008; Ville Laakso. Yle uutiset 31.12.2013; Heli Laaksonen.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Mänty - elämänpuu ja rauhan symboli

Kiinalaisille mänty on ystävyyden ja vakauden symboli, intiaaneille taas rauhan ja tasapainon puu. Suomalaisille mänty on karhun ja ihmisen hoitaja. Mäntyä on pidetty hyvänä puuna, jonka haltija on Hongatar. Jos pihassasi ei vielä kasva mäntyä, istutapa sellainen vaikka satavuotiaan Suomen kunniaksi!

Mänty ilmestyi maahamme heti jääkauden jälkeen noin 8 900 vuotta sitten. Maapallolla kasvaa noin sata mäntylajia, joista vain yksi laji Suomessa luonnonvaraisena. Metsäpinta-alastamme kaksi kolmasosaa on mäntyvaltaista, mäntyä esiintyykin koko Suomessa tunturiseutuja lukuun ottamatta.


Mänty kukkii kesäkuun alussa – se on minulle kesän merkki. Tuuli kuljettaa siitepölyn keltaisista hedekukista vihreisiin ja huomaamattoman pieniin emikukkiin. Ensimmäisenä kesänään kävyt kehittyvät herneen kokoisiksi ja toisena kesänä täysikokoisiksi vihreiksi kävyiksi. Toisena syksynä kävyt muuttuvat ruskeiksi ja seuraavana kevättalvena ne varistavat siemenensä.

Mänty on valopuu, joka menehtyy varjossa. Riittävän tiheä mäntymetsä karsiutuu itsestään oksattomaksi suorarunkoiseksi puustoksi. Solakka runko on alhaalta paksun punaruskean kaarnan peitossa. Siitä voi vuolla vaikkapa kaarnalaivoja, kuten minä lapsena isän avustuksella.
 


Mänty suosii kuivia ja karuja kasvupaikkoja sietäen kylmää, märkää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mikä selittyy juuriston yhteistyöllä sienten kanssa. Mänty on muun muassa voi-, kangas- ja männynherkkutatin sekä kangas- ja sikurirouskun juurikumppani – näitä sieniä kannattaa siis etsiä mäntyjen läheisyydestä.

Pioneeripuuna mänty kasvaa nuorena nopeasti ja sen pituuskasvu saavuttaa huippunsa 50 - 60 vuoden iässä. Talousmetsissä mänty ehtii kasvaa vain vajaat sata vuotta ja on silloin liki 30-metrinen. Sadan vuoden iässä kasvu hidastuu ja männystä tulee honka. Se voi elää yli 400-vuotiaaksi. Vanhin tunnettu mäntymme on vuonna 2007 Lapista löydetty, silloin 780-vuotias honka. Kuollut mänty voi seistä pystyssä vuosikymmeniä hopeanharmaana kelona.
 

Suurina nälkävuosina männyn kuoren nilaosasta hätäravinnoksi tehty pettuleipä pelasti monia ihmisiä. Nykyään petäjäisen arvostus on kohonnut, sillä pettu sisältää paljon ravintokuitua sekä flavonoideja, rautaa, mangaania ja sinkkiä.

Mäntyä käytetään sahatavaratuotantoon sekä sellun valmistukseen. Menneinä vuosisatoina mänty on ollut tärkeä raaka-aine tervan poltossa, tervahan oli Suomen tärkein vientituote. Männystä voidaan valmistaa tervan lisäksi pikiöljyä ja tärpättiä. Raakamäntyöljyä saadaan havupuusta sellunkeiton sivutuotteena, mäntyöljy on suorastaan biopohjaisten tuotteiden aarreaitta. Mäntyöljystä valmistetaan muun muassa mäntysuopaa, joka on tuttu huovuttajille ja mattojen pesijöille.


Männyn nuoria versoja eli kerkkiä ja havuja on käytetty limaa irrottavana ja antiseptisenä hoitona, muun muassa teenä ja siirapiksi keitettynä. Lisäksi kerkät sisältävät hierontaan ja kylpyihin soveltuvia eteerisiä öljyjä, C-vitamiinia ja karoteenia. Männyn sanotaan myös parantavan ääreisverenkiertoa ja lievittävän reumaattisia kipuja. Mänty on Eviran luonnonvaraisten kasvien käyttölistalla statuksella ”ei uuselintarvike”, aiemmin nimellä kauppayrtti. Männynkerkkiä saa irrottaa oksista vain maanomistajan luvalla. Sen sijaan maahan pudonneiden käpyjen ja kaarnan kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

Mänty on parantajapuu, sillä männynneulasista tulee ilmaan runsaasti otsonia, joka on hyväksi keuhkoille. Hengitä siis syvään männyn alla! Ennen vanhaan kun keuhkotauti oli yleinen sairaus, keuhkotautiparantoloita ruvettiin rakentamaan nimenomaan mäntymetsiin.

Neulaset pysyvät elossa kolmesta viiteen vuotta, Pohjois-Suomessa jopa kymmenen vuotta. Eläimistä metso syö männyn neulasia, samoin hirvi, joka voi tehdä pahaakin jälkeä nuoressa taimikossa syötävää etsiessään.

Huippukokki Sami Tallbergin mukaan mänty on pohjolan jykevä versio rosmariinista, sillä sen havunneulasia voi käyttää vaikkapa riistaruokien mausteena. Männyn oksia voi käyttää etenkin avotulella vartaina ja havuja liemiin tai mehuihin sen voimakkaan, yrttisen ja pihkaisen maun ansiosta. Villiyrttikouluttaja Toini Kumpulaisen mielestä männynkerkkä sopii mainiosti kinuskikastikkeeseen.

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi pieni suomalainen jäätelötehdas rupesi valmistamaan Jymy 1917 -luomujäätelöä, joka on maustettu varsinaissuomalaisesta metsästä kerätyillä havuilla. Omaleimainen aromi syntyy siitä, että maito uutetaan männyn nuoreen vuosikasvustoon, lisäksi valmistuksessa käytetään männystä sitä kovaa puuosaa, johon neulanen kiinnittyy. Jymyn maailmanvalloitus on julkkiskokki Jyrki Sukulan mukaan kovassa vauhdissa ja mäntyjäätelöä havittelevat nyt japanilaiset.


Männynkävyt käyvät monenlaiseen askarteluun, vaikkapa joulukoristeihin. Tämän kranssin pohjana on pajunvarsia ohueksi renkaaksi kiedottuna, mutta pohjia voi ostaa myös kaupasta. Männynkävyt keräsin lähimetsästä loka-marraskuussa sisälle aukenemaan ja kuivumaan. Kuivat kävyt kiinnitin kuumaliimalla kranssipohjaan. Lumen tuntua sain valkoisella spraymaalilla, jota suihkuttelin vähän käpyjen pinnalle. Jos kävyt maalaa ihan valkoisiksi, voit lisätä vähän kimalletta ja laittaa rusetin, niin kranssi on jouluisen ylellinen.

Auringon valo on nyt keltaista,
se saa vastarannan
männynrungot
hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja
keitettäisiin.

Lähteet: Aihki. Suomen Luonnonmuistomerkkiseura; Antti Sipilä. Helsingin Yliopisto; Innimari Hyvärinen. Iisalmen Sanomat 7.6.2015; Kaisa Häkkinen. Tiede-lehti 10/2014; Kuusamon kansanparannuspäivät 2017; LuontoPortti; Metla 6.8.2007; Sami Tallberg Villiyrtti-keittokirja; Sanna Mansikkamäki Ilta-Sanomat 12.10.2016; Suomen luonto. Havupuut. Seppo Vuokko; Jouni Toivanen Viettelevät villiyrtit -kirja; Puuproffa; Taivaannaula; Vihreät sylit. Mänty; Wikipedia; Risto Rasa, Metsän seinä on vain vihreä ovi.